Mitä hääkuvaajalta vaaditaan? Katse menneeseen vuoteen

Mitä hääkuvaajalta vaaditaan minun mielestäni? Pohdin seuraavassa tekstissä hieman mennyttä vuotta ja tarkastelen samalla mitä valokuvaajalta vaaditaan hääkuvauksen saralla ja mistä asioista olen saanut kiitosta/kommenttia hääpareilta ja vierailta. Myös kuullut vastaavia useilta kollegoiltani. Suomessa on loistavia hääkuvaajia ja olen onnellinen saadessani upeita kollegoja vierelleni!

-Kaiken A ja O on tuntea oma kalusto. Mistä tilanteista selviää ko. kalustolla ja osaako itse toimia nopeasti kaluston kanssa sähläämättä. Osaatko kuvata sekä potretteja, että olla valppaana dokumentaarista kuvausta ajatellen? Ottaa erilaiset valaisutilanteet huomioon; keskipäivän porottava aurinko, räntäkeli, pimeät holvikellarit. On paikkoja, joissa ei salama ole sallittu (vihkiminen yleensä). Silloin on pärjättävä sen valaisun kanssa mitä tilassa on tarjolla. Ja on myös ammattitaitoa kieltäytyä kuvauksista, joista ei ole täysin varma selviääkö

-Onko sinulla varakalusto mukana? Mitä jos kamera hajoaa? Entäs, jos muistikortti hajoaa? Tuplakorttipaikalliset järkkärit onneksi mahdollistaa kopiot toiselle kortille. Muista varaplääni. Hääpäivä on ainutlaatuinen päivä. Sitä ei voi uusia, niinkuin monet muut keikat

-Tilannetajua. On tilanteita, missä valokuvaajan on joskus otettava tilanne haltuun. Moni hääpari ja läheiset ovat ekaa kertaa järjestämässä tärkeää päivää ja kaikkea ei välttämättä ole otetty huomioon, joku unohtunut tai yleensä jokin osio menee pieleen. Kokenut hääkuvaaja voi näissä tapauksissa olla korvaamaton apu. Toki ensisijaisesti hääkuvaaja on taltioimassa päivän tapahtumia, siksi hänet on sinne palkattu, mutta jos/kun tilanne sallii ja vaatii valokuvaajan heittäytymistä vaikka floristiksi pelastaakseen päivän, on se sen arvoista. Näin kävi mm. minulle tänä kesänä. Morsiamen kukkakimppu oli 3-4 kertaa pienempi kuin tilattu (kuvan kera). Kukkakimppu näytti lähinnä pöytäkimpulta, pieneltä sellaiselta. Hetken aikaa morsiamen ja kaasojen kanssa juteltua päätimme yhdessä yhden kaasoista kanssa lähteä kukkakauppaan (toki morsiamelta kysytty lupa) lisäämään kimppuun lisää kukkia. Keväällä käydystä kukkakurssista oli kuin olikin hyötyä :D Päivä pelastettu!

Vastaavia tilanteita on monia. Esim. yhdissä häissä kahvin tarjoilija katosi paikalta yhtäkkiä ja pienessä tilassa alkoi jonossa olla ahdasta ja menemään tilanne ihmettelyksi vieraiden osalta. Päätin tarttua kahvipannuun, jotta jono kulkisi sutjakasti eteenpäin ja ettei kukaan huomaisi mitään tapahtuneen. Toki tarkistaen, että kuvaamisen osalta tilanne sen sallii. Onneksi kahvin tarjoaja tuli jonkin ajan päästä takaisin.

Olen toiminut kartturina eräälle hääkuljettajalle Helsingissä ja ohjasin perille potrettipaikalle.

Olen kerran pitänyt pienen palaverin morsiamen kanssa, jolla alkoi puna nousta poskilla erään vieraan kanssa. Pienen höyryjen päästelyn ja keskustelun jälkeen tilanne oli hallussa ja juhlat jatkui ilman konflikteja iltaan saakka. Morsian lähetti myöhemmin kiitosviestin tuosta hetkestä, ettei antanut muiden kommenttien mennä ihon alle.

Yksissä häissä yksi vieraista näytti viihtyvän yksin. Muut menivät ruokailemaan jo sisälle. Vaihdoin muutaman sanasen. Häävieras kertoi, että jännittää isoja ihmismääriä ja on hankalaa mennä juhlatilaan. Pyysin häntä mukaani erilliseen tilaan, josta hyvä näkymä juhlatilaan, mutta sitä eivät muut vieraat näkisi. Kuvasin sieltä muita vieraita samalla jutellen vieraan kanssa, joka tuli mukaani. Pian tämän tarkkailu- ja jutteluhetken jälkeen vieras päätti liittyä muiden juhlijoiden joukkoon ja tuli myöhemmin kiittämään juttelutuokiosta, jotta hän rohkaistui menemään mukaan juhlintaan.

Olen lukuisat kerrat lainannut kenkiäni jalasta tai takakontista morsiammelle, jos on ollut kosteaa ja ollaan haluttu hääkenkiä säästellä esim. potrettipaikoille mennessä.

Jokainen hääkuvaaja varmasti on ollut helman ja kukkien kantaja, kun potrettipaikoille matkataan tai kirkolle. Jokainen hääkuvaaja on varmasti napittanut hankalia, pieniä morsiuspuvun nappeja, nyörittänyt nyörejä, piilotellut olkaimia ja painanut pinnejä takaisin kampaukseen.

Hääkuvaaja on se pöytäliinojen suoristaja ja se hiljainen "hiippari", joka pelastaa tilanteen ennekuin hääpari ehtii edes huomaamaan. Hääparin tehtävä on vain nauttia päivän menosta. Muut on sitä varten, että ongelmat ympärillä hoituu; Catering, kaasot, bestmänit, kuvaaja...

Olen kuullut myös useilta kollegoiltani upeita juttuja, millä pelastaneet ongelmatilanteet hääpäivänä. Esim. Janne Heinosen (http://valokuvaajanne.fi/) kanssa kokemuksia vaihtaessani kuulin Jannen työntäneen 1,5 km hääautoa sen hyydyttyä kesken matkan. Ja ommelleen nappia kaason pukuun. Janne pelasti yhdet häät myös leikaten morsiamen laahusta ja huntua rohkeasti saksilla. Aika monelta olisi saattanut jäädä sakset käyttämättä. Saman tempun teki Sami Kallioniemi (http://www.kallioniemi.fi/) ja veteli rohkeasti Fiskarsseilla 6-7cm morsiuspuvun helmasta. Morsian pelkäsi kaatuvansa astellessa alttarille. Rohkeus palkittiin taas kerran!

Tässä Sami itse touhussa vieraan kuvaamana.

-Ammattilaisella on myös tuuraajat taustalla, jos kuvaaja sairastuu. Meillä Suomessa on onneksi huikean hieno verkosto ja toinen toistaan avuliaita auttamaan hädän tullen

-Ammattilainen tutustuu ajoissa kuvaspaikkoihin. Olin eräässä kirkossa viime kesänä, jonka lattia oli tehty puulankuista. Lattia oli aivan tuore ja jokainen lankku oli erilainen ja useimmat niistä narisi todella kovaan ääneen. Yritin opetella mitkä lankut ovat kovaäänisimpiä, etten astuisi niihin vaan osaisin välttää ikävät äänet liikkuessani kirkossa ja en häiritsisi vihkiä. Valmis suunnitelma potrettien varalle eri potrettipaikoille niin että reitti on jouheva hääparille ja mietitty loppuun asti optimistisesti

-Ammattilainen keksii nopeasti keinoja eri kuvauspaikkoihin, jos upea metsä-, meri- tai upea kaupunkimiljöö ei olekaan lähellä ja aikaa käytettävissä minimaalisesti. Miten häivyttää taustaa, ohikulkijoita ja autoja?

-Ammattilainen osaa ohjata hääparia potrettien aikana. Moni hääpari ujostelee tai jopa pelkää kuvausta. Rennolla ja varmalla otteella hääparin saa rentoutumaan ja ohjeistamalla hääparia omaan tapaan kuvata ja ohjata. Jokaisella on toki oma tapansa ohjata. Toiset ohjaavat pienetkin asennot, sormista varpaisiin, toiset antavat hääparin itse asettua kuvattavaksi ja tekee pieniä ohjauksia ja toiset antavat hääparille tekemistä/juteltavaa ja hääpari ohjautuu kuin itsestään. Tapoja on monia, ei yhtä ainoaa oikeaa

Summa summarum. Hääkausi meni itsellä pari viikkoa sitten tältä vuodelta pakettiin. Viimeinen kuvauspaikka oli upea Oopperatalo. Monta hääkuvausta on vielä blogiin avaamatta, mutta laitetaan niitä tämän talven aikana ja muistellaan mennyttä kesää ja ihania juhlia. Olen kyllä etuoikeutettu tekemään tätä työtä, jossa saan tehdä vaihdellen kaikkea ja olemaan se hiljainen ninja joka hiipii huomaamatta vieraiden joukossa, niin ettei edes tajua tulla kuvattavaksi. Tämä oli yhden morsiamen suusta. Lämmitti kovasti sydäntä! Ennenkaikkea olen kiitollinen miten upeita kollegoita mulla on rinnallani, joiden kanssa vaihdella kokemuksia ja auttaa tarvittaessa. Kiitos teille hääkivaajille (Kivat hääkuvaajat)!

Kiitän kaikkia asiakkaita ja kohtaamiani ihmisiä erinäisissä tapahtumissa vuonna 2017. Upea vuosi yrittäjänä takana. Nyt uusia haasteita ja tavoitteita

kohti vuonna 2018! Hyvää Uutta vuotta sekä asiakkailleni, että mielettömille kollegoilleni!

Muutamia palasia viime vuodelta, osa vielä julkaisemattomia blogissa